Koululiikunnan tarkoitus
Mikä on nykypäivän koululiikunnan tarkoitus?
Tästä ollaan varmasti montaa mieltä, mutta oma kantani on ehdottomasti tämä: Koululiikunnan tärkein tehtävä on antaa lapselle tai nuorelle onnistumisen elämyksiä liikuntatunneilla, jotta hän liikkuisi jatkossakin. Yksinkertaista, eikö totta. ;)
Tänä päivänä on iso joukko lapsia, jotka eivät liiku juuri lainkaan. Sitten löytyy niitä, jotka liikkuvat huimasti. Kuilu on valtava. Liikunnanopen näkökulmasta tärkeimpänä näen sen, että onnistun suunnittelemaan tunnin, johon kaikki pystyvät osallistumaan ja vieläpä hyvillä mielin. Hampaat irvessä tekeminen ei palvele ketään. Ja joskus vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta tuo mahtavia tuloksia. Viime vuonna kuudennen luokan tyttöjen liiksaryhmälle ilmoitin, että cooperia ei ole kenenkään pakko juosta, osallistuminen on vapaaehtoista. Tosin tämän ryhmän tuntien, arvelin, että juoksijoita kuitenkin löytyy. Mutta hymy nousi kyllä korviin, kun kaikki 25 neitiä ilmoittivat, että haluavat sen juosta! Kukin meni matkan omalla vauhdillaan. Tytöt olivat sisäistäneet ajatukseni: opelle riittää se, että asenne on kohdallaan ja teen parhaani. <3 Voisin veikata, että jos olisin seissyt sekuntikellon kanssa radalla ja karjaissut, että tänään jokaikinen juoksee, lopputulos olisi ollut hieman erilainen.
Kuuluvatko kilpailut koululiikuntaan?
Tietyssä määrin kyllä. Kilpailua tulee liikunnassa väkisinkin ja pelitilanteet ovat äärettömän hyviä hetkiä opettaa yhteen hiileen puhaltamista, pettymysten sietämistä, toisen ihmisen kunnioittamista. Myös erilaisista kilpailutapahtumista jää mieleenpainuvia hetkiä lapsille. Joku, joka ei koe muuten pärjäävänsä koulussa, saa roiman annoksen itseluottamusta pärjätessään hiihtokisoissa. Kisat eivät saa olla kuitenkaan itse tarkoitus. Meillä ei pelata jalkapalloa sitä varten, että pärjätään koulujenvälisissä turnauksissa. Meillä pelataan siksi, että se on kivaa!
Tiedän, että on paljon kilpailuhenkisiä lapsia. Olen itsekin ollut sellainen ja tietyssä määrin olen vieläkin. Jos kilpailu kiinnostaa, sitä varten on urheiluseurat. Itse harrastin lapsena yleisurheilua, nautin treenaamisesta ja tykkäsin siitä tunteesta, mikä oli ennen kisoja: jännitystä ilmassa, perhosia vatsassa. Koululiikunta oli juttu erikseen, nautin siitäkin, mutta eri tavalla. Nykyään on kiva huomata, että urheiluseuratkin järjestävät toimintaa, joka ei välttämättä tähtää kilpailuun. Harrastaa voi omaksi ilokseen.
Miksi päädyin tästä kirjoittamaan? Olen menossa huomenna Liikkuva Koulu-seminaariin, jonka teemana on Tunti liikettä päivässä. Odotan innolla, mitä huominen tuo tullessaan!
Ihania hetkiä ja riemunkiljahduksia sinullekin liikunnan parissa,
Kati
Tästä ollaan varmasti montaa mieltä, mutta oma kantani on ehdottomasti tämä: Koululiikunnan tärkein tehtävä on antaa lapselle tai nuorelle onnistumisen elämyksiä liikuntatunneilla, jotta hän liikkuisi jatkossakin. Yksinkertaista, eikö totta. ;)
Tänä päivänä on iso joukko lapsia, jotka eivät liiku juuri lainkaan. Sitten löytyy niitä, jotka liikkuvat huimasti. Kuilu on valtava. Liikunnanopen näkökulmasta tärkeimpänä näen sen, että onnistun suunnittelemaan tunnin, johon kaikki pystyvät osallistumaan ja vieläpä hyvillä mielin. Hampaat irvessä tekeminen ei palvele ketään. Ja joskus vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta tuo mahtavia tuloksia. Viime vuonna kuudennen luokan tyttöjen liiksaryhmälle ilmoitin, että cooperia ei ole kenenkään pakko juosta, osallistuminen on vapaaehtoista. Tosin tämän ryhmän tuntien, arvelin, että juoksijoita kuitenkin löytyy. Mutta hymy nousi kyllä korviin, kun kaikki 25 neitiä ilmoittivat, että haluavat sen juosta! Kukin meni matkan omalla vauhdillaan. Tytöt olivat sisäistäneet ajatukseni: opelle riittää se, että asenne on kohdallaan ja teen parhaani. <3 Voisin veikata, että jos olisin seissyt sekuntikellon kanssa radalla ja karjaissut, että tänään jokaikinen juoksee, lopputulos olisi ollut hieman erilainen.
Kuuluvatko kilpailut koululiikuntaan?
Tietyssä määrin kyllä. Kilpailua tulee liikunnassa väkisinkin ja pelitilanteet ovat äärettömän hyviä hetkiä opettaa yhteen hiileen puhaltamista, pettymysten sietämistä, toisen ihmisen kunnioittamista. Myös erilaisista kilpailutapahtumista jää mieleenpainuvia hetkiä lapsille. Joku, joka ei koe muuten pärjäävänsä koulussa, saa roiman annoksen itseluottamusta pärjätessään hiihtokisoissa. Kisat eivät saa olla kuitenkaan itse tarkoitus. Meillä ei pelata jalkapalloa sitä varten, että pärjätään koulujenvälisissä turnauksissa. Meillä pelataan siksi, että se on kivaa!
Tiedän, että on paljon kilpailuhenkisiä lapsia. Olen itsekin ollut sellainen ja tietyssä määrin olen vieläkin. Jos kilpailu kiinnostaa, sitä varten on urheiluseurat. Itse harrastin lapsena yleisurheilua, nautin treenaamisesta ja tykkäsin siitä tunteesta, mikä oli ennen kisoja: jännitystä ilmassa, perhosia vatsassa. Koululiikunta oli juttu erikseen, nautin siitäkin, mutta eri tavalla. Nykyään on kiva huomata, että urheiluseuratkin järjestävät toimintaa, joka ei välttämättä tähtää kilpailuun. Harrastaa voi omaksi ilokseen.
Miksi päädyin tästä kirjoittamaan? Olen menossa huomenna Liikkuva Koulu-seminaariin, jonka teemana on Tunti liikettä päivässä. Odotan innolla, mitä huominen tuo tullessaan!
Ihania hetkiä ja riemunkiljahduksia sinullekin liikunnan parissa,
Kati
Olipa mukava lukea sun ajatuksia tästä aiheesta! Oot huippu liikkaope! Kiitos.
VastaaPoistaVoi kiitos Paula. Itse nautin kovasti tästä hommasta, sekä lasten että aikuisten kanssa. Aina on kiva kuulla, että joku muukin nauttii! :)
VastaaPoista