Mietteitä kuluneesta vuodesta

Viime vuonna tapahtui liikkumisen saralla monenlaista. Vuoden alussa oli leuanvetoprojekti hyvässä vauhdissa: eka leuka oli saavutettu ja oli kova motivaatio saada lisää! Olin myös "löytänyt" uuden lajin, johon hurahdin täysin: Crossfit, tai toiminnallinen harjoittelu, miksi sitä nyt kutsuukaan. Viime vuosi menikin tämän lajin parissa ja samaa rataa aion jatkaa. Ohjaamisessa koin myös uusia juttuja. Tuntien pitäminen on tuttua puuhaa työni puolesta, olen luokanope ja työskentelen siis alakouluikäisten lasten parissa. Uutena juttuna aloin ohjaamaan näitä crossfit-tyyppisiä tunteja aikuisille. Mahtavaa sanon minä! Innostunut, motivoitunut ja yhteen hiileen puhaltava porukka!

Kesän alkaessa päätin, että treenit jatkuvat eikä kesätaukoa tule. Näin olen päättänyt ennenkin, mutta aina on kesä mennyt enemmän tai vähemmän laiskotellessa. Salille ei tule lähdettyä samalla lailla kuin muulloin. Tästä kevään crossfitporukasta olin löytänyt kaksi ihanaa treenaajaa, joiden kanssa sovimme, että treenit jatkuvat kesälläkin. Kesä- ja heinäkuun ajan huhkimme meidän pihassa 3-4 kertaa viikossa aina aamuisin. Voi että kaipaan näitä hetkiä! Nauroimme, että saamme varmasti kylähullun maineen touhuamalla pihassa kahvakuulien ja painojen kanssa, musiikin soidessa taustalla. Kyllähän siinä ohikulkijat alkuun hieman katselivat, mutta ei kukaan tiettävästi takiamme ojaan ajanut. :D Lapset leikkivät keskenään ja me naiset saimme aina kunnon treenin. Yksin tuollaisia treenejä ei tulisi tehtyä, mutta porukalla tsemppasimme toisiamme ja ainakin minä odotin joka kerta yhtä innolla näitä aamuja. Ja mikä parasta, välineitä ei tarvita kovinkaan paljon, kun jo saa aikaiseksi hyvän treenin. Oman kehon painolla pystyy tekemään paljon, muutama kahvakuula, tanko ja levypainoja, viltti nurmikolle ja That`s it. Näistä naisista tuli minulle kesän aikana muutakin kuin vain kanssatreenaajia. Sain kaksi uutta ystävää. Odotan jo tulevaa kesää. :)

Viime vuoden aikana rakensin pikkuhiljaa autotalliimme treenihuonetta ja onneksi mieheni on samanhenkinen ;) Kerran sain puhelimeeni kuvan, kun hän oli tehnyt minulle kunnon leuanvetotangon! Syksyllä treenit jatkuivatkin autotallissa. Hieman harvemmin, mutta jatkuivat. Lisäksi kävin ohjaajakaverini kanssa Spartan Toiminnallisen harjoittelun ohjaajakoulutuksen, joka toi taas lisäbuustia treeneihin ja niiden suunnitteluun. Joulupukki toikin sitten juuri painosta tulleen Toiminnallisen harjoittelun kirjan, jota olen ahkerasti lukenut. Nyt en ole päässyt kuukauteen tekemään mitään, olen vain flunssan kourissa suunnitellut tulevaa vuotta. Uskon, että siitä tulee vähintään yhtä hyvä kuin edellinen. Hersyvää naurua, kovaa treeniä, paljon hikeä ja hyvää mieltä.

Muistakaa, treenaaminen ei saa olla liian vakavaa ;)  https://www.youtube.com/watch?v=lQ6-nCLeDsI
Liikunnallista vuotta toivottaen,

Kati